Neljä viikkoa sitten astelin sisään Santahaminan porteista, täysin tietämättömänä siitä, että kuukauden jälkeen kirjoittaisiin blogiin löytäneeni paikan, joka tuntuu siviilielämääni verrattuna suorastaan lomalta. Ensimmäisten viikkojen harjoitukset olivat raskaita niin henkisesti kuin fyysisestikin, kaikki oli uutta ja ihmeellistä, eikä itkultakaan vältytty.
"Poikaystävä" lähti, uudet ystävät ja uusi elämäntyyli tuli. Vanhat ystävät pysyvät ja perhe otti iloisena vastaan ensimmäisille lomille saapuvan varusnaisen. Kuka sitten olen, ja miksi olen saarella?
Siru, 20-vuotias nainen Helsingistä päätti viisi vuotta sitten haluavansa käydä intin. Myöhemmin iskostui mieleen ammatti poliisina, rikostutkinnassa. Mikä muu paikka antaisi sinne paremmin pisteistä kuin itse Firma?
Kävin lukion loppuun ja pääsin heinäkuun 2013 erään. Harrastukseni kuitenkin esti lähdön silloin, joten sain puolen vuoden lykkäyksen ja tässä nyt ollaan. Kotiin jäi vanhemmat, isosisko ja ihanat kissaystävät, hevonen muutti toisaalle ja vapaaottelu jäi pienelle tauolle. Itse matkasin saarelle, 2. jääkärikomppaniaan, 5. joukkueeseen.
Palataan saaren elämään. Tähän mennessä on suoritettu mm. yksi RK2, eli kympin kilpasarja-ammunta, tuloksella 74 (tavoite ampumataitotestissä olisi lähemmäs 100), P1T (yhden yön metsäleiri), sekä viimeisimpänä P2T (kahden yön metsäleiri), ja nyt istun kotona toisilla viikonloppulomilla. Huomenna olisi paluu kasarmille, ja maanantaina alkaa P-kauden viimeinen "leiri", P3A. Tarkoitus olisi kokeilla vähän kovempia ampumatarvikkeita, jota odotan innolla! Ampuminen on yksi suosikkihommistani, ja kuulemma naiset ovatkin siinä yleensä parempia, jaksamme keskittyä ja painaa liipasinta loppuun asti.
Seuraavaan kertaan, aamuja.
