Päivät ovatsujuneet normaalilla tahdilla, voimankäyttökoulutuksen merkeissä lähinnä. Olen oppinut paljon uutta ja ihmeellistä, ja lähentynyt monien ihmisten kanssa yllättävän paljon. Viikkoihin on mahtunut myös harmistusta. Alikersanttien toiminta on aiheuttanut lisää harmaita hiuksia, ja päätin että ongelmien kanssa on turha painia yksin ja varasin ajan sosiaalikuraattorille. He ovat kuulemma nähnet jo kaiken, joten tuntuu turvalliselta jutella asiasta heidän kanssaan.
Olen silti onnellinen, että täältä löytyy jo siviilistä tuttuja ihmisiä, vanhoja ystäviä, joiden kanssa on helppo jutella mieltä painavista asioista. Eräänkin kanssa juttu on kulkenut vuosien hiljaiselon jälkeen hyvin, ja tunnen olevani tietyllä tavalla etuoikeutettu hänenlaistaan ystävästä.
Nyt on ohi ne päivät, jolloin olin vapaa päättämään lähtemisestä, vaan olen tasavertainen miesten kanssa. Tietyllä tavalla ajatus hieman jännittää, mutta tätä haluan ja tänne myös jään. Pian selviävät jatkokoulutukset saavat myös aikaan sydämentykytyksiä.
